J. R. Miller: Sydämen puutarha
WSOY, 1919



Hieman valjukantinen teos sisältää kristillistä pohdintaa. Tekijä lienee ollut aikansa bestsellereitä, koska suomennettunakin löytyy laaja tuotanto, jota tämän kirjan takakannessa mainostetaan. Näiden teosten kerrotaan sisältävän mm. "elämän totuuksia" ja "tärkeitä elämänohjeita" ja ne ovat "syvällisiä mutta samalla käytännöllisiä". Mitenköhän uppoisivat nykylukijaan?

Olli: Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen
Otava, 1958



Kokoelma, joka sisältää 25 Ollin parasta niemeläisjuttua. Sanaketju "ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen" sisältyy jokaisen melkein ensimmäiseen lauseeseen, ja alkaa lukiessa ärsyttää. Ovathan nämä melko vahvasti ajassaan kiinni muutenkin, eli nykylukijalle tylsiä. Kuvituksen on laatinut Erkki Koponen, ja vaikka tämän kannen onkin signeerannut joku aivan muu (nimikirjaimet näyttäisivät olevan "A.N."), on kyseessä kuitenkin tarkasti toisinnettu kuva kirjan sisäsivuilta. Kumma ratkaisu.

Hellä Hellman: Kaksi poikaa
Karjala-kustantamo, 1975



Kirja rajan takaa: takakannessa hinnaksi mainitaan 35 kopeekkaa ja kortistotiedot ovat venäjäksi. Mystisempänä seikkana mainittakoon kaksi eri alaotsikkoa: Kaksi poikaa on ilmeisesti sekä pienoisromaani että kertomuskokoelma.

Tittelin "taiteilija" on saanut muuan Yrjö Komonov, ja hänen työtään tunnelmallinen kansikin lienee.

Samuli Sirén: Pilvien takana taivas
Ristin Voitto, 1974. 2. painos



Aloitukset ovat romaaneissa tärkeitä. On hyviä, mukaansatempaavia aloituksia, on turhia kikkailuja ja on kertakaikkisen epäonnistuneita yrityksiä. Ja sitten on tämän kirjan aloitus:

"Jo kuului askelia. Taisivat kuulua ulkoportailta."

Joo.

Kyseessä on esikoisteos, jonka tekijä "tunnetaan hengellisten laulujen vaikuttavana ja kaunisäänisenä tulkitsijana", mutta jonka kirjallinen ura ei koskaan tätä pidemmälle jatkunut. Ehkä hän ei vain tuntenut alaa omakseen.

Kansi on sentään hieno. Tekijäksi mainitaan Jouko Jäntti, historian hämäriin kadonnut hänkin.

Matti Tolonen: Kuntoa kaikille
Oppituote, 1974. 2. painos



Kas tässäpä tarkoituksessaan hienoisesti epäonnistuva teos. Takakannessa kerrotaan että Kuntoa kaikille tarjoaa selkeän kuvan liikunnan harrastamisen perusteista ja on tarkoitettu jokaisen kansalaisen liikuntaoppaaksi, mutta oman havaintoni mukaan se saa vain kenet tahansa tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Syynä tähän on yksin kirjoittaja. Matti Tolonen kun sattuu olemaan sinisen vyön judoka, alppihiihdonopettaja, lääkintöhallituksen työterveysasiain ylilääkäri, yleisradion liikuntaohjelmien lääketieteellinen asiantuntija, kuntoliikuntaseura Kuntoretki ry:n perustaja, ja kaikki tämä on "muun muassa". Siinäpä sitä pieni ihminen sitten piipertää kaikkeen kykenevän ihmemiehen ohjeiden mukaan. Huokaus.

Esko Ervasti & Raija Ruusuvuori: Lukukirja 2
Tammi, 1971. 2.-3. painos



Keskikoulun luokille III ja IV tarkoitettu oppikirja, vastanneeko osapuilleen lukiota tuo nykyisin. Juuri tällaisesta kirjasta olisin itse pitänyt kovasti teininä. Ei muuta kuin näytteitä maailmankirjallisuudesta, lajityypistä toiseen harppoen, ja paljon kysymyksiä pohdittavaksi joka tekstin jälkeen. Toimisi edelleen. Kansikin on hieno, eikä sen tekijää mainita.

Leslie Ford: Ristilukki väijyy
Lehtiyhtymä, 1946



Jälleen kerran kansi jonka tekijästä ei ole mitään tietoa. Lienee silti suomalaiseen painokseen tehty, mikä on tosin vain aavistukseen perustuva veikkaus. Oli kenen työtä tahansa, kansi on jokseenkin karmaiseva - siis hyvällä tavalla. Myös kirjan suomennettu otsikko on verevämpi kuin alkuperäinen: "The Philadelphia Murder Story". Takakansitekstin mukaan teoksen "henkilöhahmot ovat huvittavia ja epätavallisia". Hmm.

Kaija Pakkanen: Huilu hilpeä
WSOY, 1976



Lapsille on julkaistu hirmu paljon runo- ja lorukirjoja, ja ajasta unohdukseen ne katoavat, niin kuin tämäkin, paitsi tietenkään eivät poistu niiden mielestä jotka ovat kyseisiä kirjoja lapsena lueskelleet. Ei moni enää 2000-luvulla muista Huilu hilpeää, mutta minä muistan. Tykkäsin näistä loruista lapsena ihan hirveän paljon. Myös kuvituksesta; osaltaan rujot puupiirrokset (tai mitä kaiverruksia nyt ovatkaan) ovat varmasti vaikuttaneet siihen miten paljon tähän kirjaan kiinnyin. Kuvissa oli jotain omituisen jännittävää, vieraan näköistä. Kuvittajaksi mainitaan Pirkko Kilpelä, jonka käsialaa siis myös kansi on.

Justhin piisas. Perinnettä Laihialta ja laihialaisista
SKS, 1969



Kauniskantinen teos, joka sisältää muutakin kuin vain niitä ankeita paikkakuntakaskuja joita tällaiset yleensä, tai pikemminkin kai se mielikuva joka ainakin itselläni on näistä perinnekirjoista. Joka tapauksessa heti aluksi lukijalle tarjotaan satua: "Kuningas lährätti kaksi poikaansa kattelmhan valtakuntaansa". En tiedä onko satu hyvä vai huono koska murretekstien lukeminen on asiayhteydestä riippumatta silkkaa kidutusta.

Edison Marshall: Mies ja hänen kohtalonsa
Suomen kirja, 1946



Takakannen hehkuttelu puhukoon puolestaan:

"Loistokkaan kerronnan kruunaa John Smithin ja kauniin intiaaniprinsessa Pocahontan rohkea ja romanttinen rakkaustarina, jolle maailmankirjallisuuden hehkuvimmistakaan lemmenhistorioista tuskin löytyy vertaa."

Onkohan kuluneina vuosikymmeninäkään onnistunut kukaan pistämään tätä rakkaudenroihua paremmaksi?

Niilo Tarvajärvi: Tarvan mustelmat
Lehmus, 1964. 4. painos



"Tähtiluokan show-mies, valloittava persoonallisuus ja koko Suomen kansan radio- ja tv-suosikki", sanotaan takakannessa. Minun mielestäni Tarva oli vain rasittava kun lapsosena katselin hänen laatikkoleikkejään televisiosta. Tämän muistelmateoksen mukahauska nimi ja kamala kansikuva eivät erityisemmin kutsu lukemaan. Ehkä jos pitäisi Tarvajärveä nerona niin sitten.

Denise Robins: Venetsialainen rapsodia
OY Torsti Virta & CO, 1957



"Denise Robins ensimmäisen kerran Suomessa", kertoo takakansi, ja kyseessä on myös "tämän hetken suosituin ajanvietekirjailija".

En tunne tekijän tuotantoa, mutta kansi on jo varhaislapsuudesta jäänyt mieleen. Tämä kirja on kai ollut alahyllyllä niin että sen on jo imeväisikäisenä ensi kerran saanut näppeihinsä.

Mielenkiintoista että aikansa suosituimman viihdekirjailijan suomenkieliset oikeudet on saanut tuntematon pienkustantaja; ehkä tilanne on jo tämän ensimmäisen suomennoksen jälkeen muuttunut. Olisivat nyt silti kertoneet kenen työtä tuo kansi on. Manierismin lainalaisuuksien mukaan venyvä naishahmo on tyylikäs.

F.A. Heporauta & A. Hinkkanen: Suomen kansan vaiheet muun maailman tapahtumien yhteydessä
WSOY, 1955. 10. painos



Kivan nationalistinen koulukirja. Parasta tässä löytämässäni kappaleessa ovat marginaalipiirrokset joita riittää lähes joka sivulla kannesta kanteen. Sprengtporten ja Porthan ovat saaneet piipun suuhunsa ja silmälasit. Aleksis Kivellä on pitkä nenä. On pääkalloja ja räjähdyksiä. 50-luvun koululainen ei ole kansamme vaiheista kiinnostunut sen enempää kuin minäkään ala-asteella olisin.

Christina Björk & Lena Anderson: Älä ruiskuta! Sanovat Johanna ja Jussi
WSOY, 1974



"Joko tiedät -kirjoille on yhteistä, että ne pysähdyttävät ajattelemaan."

Melkoisen aggressiivisella otteella tässä kasvimyrkkyjä vastaan käydäänkin. 2000-luvun lapsille suunnattu valistus on varsin ponnetonta 70-lukuiseen verrattuna.

Sanan mahti IV
Otava, 1963. 4. painos



Teoksen alaotsikko on "Kansalliskirjallisuuden lukemisto", ja takakansi lupaa "uusinta proosaa F. E. Sillanpäästä ja lyriikkaa Aaro Hellaakoskesta nuoremman polven edustajiin saakka". Lopputulos on juuri niin kuivikas ja epämääräinen kooste eri tyylilajeja sekaisin kuin mitä kannestakin voi päätellä. Ja yhtä miehinen.

Carter Brown: Pommi
Valpas-mainos, 1964



Takakannessa teksti:

42 MILJOONAA KPL. 23 ERI MAASSA on Carter Brown-dekkareita tähän mennessä painettu.

Onnistunut kansi lienee kirjan julkaisseen Valpas-mainoksen omaa tuotantoa, eikä varmaan ole erityisesti tätä kirjaa varten tehty.

Ellery Queenin jännityslukemisto 2/1963
Gummerus



Tunnettua dekkarinovellisarjaa on julkaistu joskus suomeksikin. Jos luen signeerauksen oikein, kannen tekijä on M. Louhi. Tyylikäs, joskin 60-lukuiseksi vähän vanhahtava kansi. Eikö?

Lukija saa valita haluamansa novellit tarkasti mieltymystensä mukaan. Jokaisen tekstin alussa on infolaatikko, jossa määritellään kyseisen novellin aika (esim. "Nykyaika", "Sukupolvi sitten"), paikka (lähinnä Yhdysvallat) ja tyylilaji (mm. "Salapoliisitarina", "Rikoshupailu", "Trilleri"). Lukijaystävällistä.

Jarmo Markkanen: Hot Rod
Kustannusliike Tietoteos, 1983



Olin pikkupoikana jenkkiautojen ystävä ja ostatin tämän kirjan itselleni tuolloin ilmestymisvuonna. Kyseessä on kattava tietoteos, josta minä naskalina selailin vain kuvaliitettä. Nykyään ei sekään enää sytytä.

Kansi on tyylikkään hyökkäävä, ja skannattuna alkuperäistä suurempi.