Hellä Hellman: Kaksi poikaa
Karjala-kustantamo, 1975



Kirja rajan takaa: takakannessa hinnaksi mainitaan 35 kopeekkaa ja kortistotiedot ovat venäjäksi. Mystisempänä seikkana mainittakoon kaksi eri alaotsikkoa: Kaksi poikaa on ilmeisesti sekä pienoisromaani että kertomuskokoelma.

Tittelin "taiteilija" on saanut muuan Yrjö Komonov, ja hänen työtään tunnelmallinen kansikin lienee.

Samuli Sirén: Pilvien takana taivas
Ristin Voitto, 1974. 2. painos



Aloitukset ovat romaaneissa tärkeitä. On hyviä, mukaansatempaavia aloituksia, on turhia kikkailuja ja on kertakaikkisen epäonnistuneita yrityksiä. Ja sitten on tämän kirjan aloitus:

"Jo kuului askelia. Taisivat kuulua ulkoportailta."

Joo.

Kyseessä on esikoisteos, jonka tekijä "tunnetaan hengellisten laulujen vaikuttavana ja kaunisäänisenä tulkitsijana", mutta jonka kirjallinen ura ei koskaan tätä pidemmälle jatkunut. Ehkä hän ei vain tuntenut alaa omakseen.

Kansi on sentään hieno. Tekijäksi mainitaan Jouko Jäntti, historian hämäriin kadonnut hänkin.

Matti Tolonen: Kuntoa kaikille
Oppituote, 1974. 2. painos



Kas tässäpä tarkoituksessaan hienoisesti epäonnistuva teos. Takakannessa kerrotaan että Kuntoa kaikille tarjoaa selkeän kuvan liikunnan harrastamisen perusteista ja on tarkoitettu jokaisen kansalaisen liikuntaoppaaksi, mutta oman havaintoni mukaan se saa vain kenet tahansa tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi. Syynä tähän on yksin kirjoittaja. Matti Tolonen kun sattuu olemaan sinisen vyön judoka, alppihiihdonopettaja, lääkintöhallituksen työterveysasiain ylilääkäri, yleisradion liikuntaohjelmien lääketieteellinen asiantuntija, kuntoliikuntaseura Kuntoretki ry:n perustaja, ja kaikki tämä on "muun muassa". Siinäpä sitä pieni ihminen sitten piipertää kaikkeen kykenevän ihmemiehen ohjeiden mukaan. Huokaus.

Esko Ervasti & Raija Ruusuvuori: Lukukirja 2
Tammi, 1971. 2.-3. painos



Keskikoulun luokille III ja IV tarkoitettu oppikirja, vastanneeko osapuilleen lukiota tuo nykyisin. Juuri tällaisesta kirjasta olisin itse pitänyt kovasti teininä. Ei muuta kuin näytteitä maailmankirjallisuudesta, lajityypistä toiseen harppoen, ja paljon kysymyksiä pohdittavaksi joka tekstin jälkeen. Toimisi edelleen. Kansikin on hieno, eikä sen tekijää mainita.